Puoliväli ylittetty

Saavuimme Balin Denpasarin lentokentälle helmikuun 27. päivä ilman sen suurempia taustatietoja maasta. Mutta kysyvä ei todellakaan tieltä eksy Indonesiassa, sillä kaikki tapaamamme ihmiset taksikuskeista tavallisiin kaduntallaajiin ovat mielellään auttaneet kaikissa kysymyksissä ajoittaisista kielimuureista huolimatta. Ensimmäisen yösijan löysimme lentokentän läheiseltä Balin varsinkin aussinuorison suosimalta, baarien ja yökerhojen täyttämältä Kuta Beachiltä. Filippiinien halpojen ja erinomaisten oluiden jälkeen olimme kuitenkin päättäneet pitkästä alkoholilakosta ja tämän vuoksi siirryimme heti seuraavana päivänä 15km:n päähän rauhallisemmalle, eläkeväen suosiossa olevalle Sanur Beachille ja tunsimme itsemme jälleen nuoriksi. Koska reissareiden humppataidot olivat ruosteessa, ei Sanurilla ollut muuta tekemistä kuin aloittaa oluiden paisuttamien ”Homer Simpson – pötsien” sulattaminen tiukan kuntokuurin avulla. Balin kuuma ja kostea sadekauden ilmasto ei pilvisine säineen paljoa aurinkoa reissareille tarjonnut. Täten parin päivän jälkeen me rusketusrajojemme varjelijat halusimme lähteä etsimään jälleen kadonnutta aurinkoa suunnaten vahvemman paikallisstatuksen omaavalle naapurisaarelle, Lombokille, tavoitteenamme saavuttaa sen edustalla sijaitsevat aurinkoa ja rauhaa huokuvat Gili saaret.

Ennen siirtymistä Gili saarille tutustuimme Indonesialaiseen kaupunkielämään kahden päivän ajan Lombokin pääkaupunki Mataramissa. Pakolliseen kaupunki- ja valokuvakierrokseen kuului vierailu Lombokin tärkeimmässä, noin 300 vuotta vanhassa hindutemppelissä ja kaupungin (ja ehkä koko saaren) ainoassa McDonaldsissa. Mataramista matka jatkui Bemo – kyydillä Gili saarten portille Bangsalin satamakylään ja siitä privaattiveneellä Gili Menolle (keskimmäinen kolmesta saaresta). Noin 300 asukkaan Gili Meno on saarista pienin ja rauhallisin. Moottoriajoneuvoja ei Menolta muiden Gili saarten tapaan löydy ja turistien määrä näin ”low seasonin” aikaan on vähäinen. Ainoat rauhaa ja aamu-unia rikkovat tekijät olivat kukkojen kieunnat ja muslimimoskeijan mölinä, joka onneksi sijaitsi suhteellisen kaukana, saaren toisella puolella. Menolla poikia vaivasi kuitenkin lievä tekemisen puute ja koska vaihtelu virkistää ja matkailu avartaa, muutimme saarista viriileimmälle Gili Trawanganille. Trawangan tarjoaa rantojensa lisäksi myös ilta- ja yöelämää, mutta kaljalakon vuoksi ja tiukan treenikauden siivittäminä emme ole vielä niihin sortuneet. Majoituspaikkoja Travanganilta löytyy varmasti jokaiseen makuun ja budjettiin (noin 100 resortia) halvimpien vaihtoehtojen ollessa neljästä eurosta/yö ylöspäin. Aika täällä Trawanganin paratiisisaaren harjoitusleirillä, tiukasti oheista päiväohjelmaa noudattaen kuluu leppoisan nopeasti ja niinpä päätimmekin miettiä jatkoamme saarella ehkä jo ensi viikolla.

GILI TRAWANGANIN HARJOITUSLEIRIN PÄIVÄOHJELMA

08:30 Herätys

08:31–08:59 Aamutoimet

09:00 Kuntopiiri

09:40–11:29 Aamupala, kortin lätkimistä

11:30 Rannalle siirtyminen

11:40–13:59 Auringonottoa, uimista

14:00 Ruokailu

14:30–16:59 Vapaa-aikaa

17:00 Juoksulenkki

18:00 Venyttely & suihku

18:30–19:59 Vapaa-aikaa

20:00 Ruokailu

21:00 Illan pitkä elokuva

23:30 Hiljaisuus! Zzz….

© Kadonneen auringon metsästäjät pidättävät oikeudet muutoksiin.

Kadonneen auringon metsästys on vienyt reissumiehet jo reilusti puolenmatkan krouvin väärälle puolelle ja matkakassat alkavat hupenemaan huolestuttavasti. Niinpä poikien mielet hamuavat hieman jo tienestien pariin entisille työmailleen Vaasa Mega Niksille ja Suomen Pulustusvoimiin. Mikäli kukaan jotakin tai mitä tahansa asioista tietävä blogia lukee, niin olisi mukava tietää, vieläkö on kesätyöpaikkoja jäljellä. Työtarjouksia odotellaan tekstin kommentit -osioon.

Ps. Webalbumia päivitetty massiivisesti n. 50:llä tajunnan räjäyttävällä kuvalla.