Filippiinit paketissa

On meillä muutakin tekemistä kuin jatkuvasti päivitellä tätä blogia. Olemme tähän mennessä kirjoittaneet vain reissun positiivisista asioista ja joillekin lukijoista on saattanut tulla hieman vääristynyt kuva matkan kulusta. Ei tämä reissaaminen ole mitään jatkuvaa ruusuilla tanssimista, ongelmiakin on riittänyt. Useampaankin kertaan on miesten uikkareiden kiristysnaru päässyt luiskahtamaan uimahousujen sisään lähes ulottumattomiin. Paahtava kuumuus on aiheuttanut inhottavaa varpaiden välien hikoamista ja kalsareitakin joutuu vaihtamaan tiheään tahtiin (samoja pöksyjä pystymme käyttämään enää ainoastaan 3 päivää putkeen, mikä lisää entisestään pyykinpesun kuluja). Vaatteiden pesusta (myös sen aiheuttamista värihaalistumista) ja silittämisestä veloitetaan täällä satoja tuhansia (IDR). Luulisi edes DVD-elokuvien laadun olevan kohdallaan, kun maksamme niistä jopa euron kappale, mutta ei: Batman alkoi pätkiä 1,5 tunnin kohdalla ja jouduimme sijoittamaan toisen euron uuden levyn hankkimiseen. Kun myöskään nimimerkki Kyyn vakiovinkit eivät ole tepsineet / kantautuneet Kaakkois-Aasiaan asti, on vedonlyöntikierteeseen ajautunut reppureissari nimimerkki MuchoGusto kärsinyt ikäviä tappioita. Väheksyä ei niin ikään voi reppureissari nimimerkki MeQ81:n asettamaa huomattavaa panosta Sabangin ”rakkauden satamaan” ja tämän pitkäaikaisvedon aiheuttamia sydänsuruja. Lisäksi internet-yhteyksien puute / rajallinen käyttömahdollisuus ja ainainen narina blogin päivitystiheydestä on ajanut reissumaisterit burn outin partaalle. Joten antakaa armoa!

Tällä hetkellä reissarit lataavat akkujaan eläkeväen suosimalla Balin Sanur beachilla Indonesiassa. Pitkä matka on taivallettu sitten viime kirjoituksen. Hienojen kokemuksien jälkeen vaihdoimme Mindoro –saaren helmikuun alkuvaiheilla Filippiinien tunnetuimpaan lomakohteeseen Boracayhin. Matka pohjois-Mindorolta käyttäen jeepneytä, miniväniä ja autolauttaa Boracaylle kesti vuorokauden johtuen vaikeista liikenneolosuhteista surkeakuntoisilla vuoristoteillä ja huonosti sopineista lautta-aikatauluista. Boracaysta meillä Filippiinit nähneillä matkamiehillä ei juuri ole kirjoitettavaa, sillä blogiin laittamamme kuva kyseisestä paikasta kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kymmenessä päivässä Boracaylla tulivat tutuksi etenkin Summer Place baarin joka iltaiset pokeriturnaukset, maailman hienoin valkohiekkainen ranta ja überhalvat Filippiiniläiset oluet, Red Horse ja San Miguel, joita toki olimme varmuuden vuoksi testailleet useasti jo edellisissä kohteissamme Puerto Galerassa. Eräs jännittävimmistä kokeiluista oli vedonlyönti Filippiineillä erittäin suosituista kukkotappeluista, mutta johtuen huonosta tuurista vain yksi MuchoGuston veikkaamista seitsemästä cockfaitista päättyi toivottuun lopputulokseen. Sen sijaan MeQ81:n voitto% oli täysi sata.

Boracayn jälkeen oli vuorossa siirtyminen läpi Visayas-saariston pohjoisimman saaren Panayn ja sen pääkaupungin, eloisan ja iloisan Iloilon kautta Negros saarelle, määränpäänä rauhallinen, massaturismin tavoittamattomissa oleva Sipalayn Sugar beach. Välietappi Iloilossa viivyimme yhden päivän ja kaksi yötä, missä ajassa ehdimme koluta läpi muutaman ostoskeskuksen, nähtävyydet jäivät tällä kertaa kokematta kiireellisen aikataulun vuoksi. Iloilosta siirryimme lautalla Negrosin pääkaupunkiin Bacolodiin, mistä jatkoimme bussilla etelään Sipalayhin. Sugar beachille saavuttuamme huomasimme pian, ettei sillä uimisen ja sukeltamisen lisäksi ollut juurikaan muuta tarjottavaa. Niinpä tekemisen puutteen vuoksi päätimme kolmen kokonaisen päivän jälkeen jälleen palata sivilisaation pariin ja matkustimme linja-autoa käyttäen läpi Negrosin toiseen pääkaupunkiin Dumagueteen. Dumaguete ilahdutti poiketen yleisestä, hieman nuhruisesta perus Filippiiniläisestä kaupunkikaavasta iloisella ilmeellään. Yksin ei reppureissareiden tarvinnut kaupungin katuja tutkailla, siitä pitivät huolen jossain vaiheessa Visayas-saaristoa matkaamme lyöttäytyneet ja oppainamme toimineet reippaat Filippiinittäret Merly ja Angel.

Aika Filippiineillä oli lähestymässä loppuaan, sillä lentoliput oli jo varattu helmikuun lopuksi "seuraava maa-arvonta" -loton voittaneeseen Indonesiaan. Seurueella oli siis kiire viimeiseen Filippiinikohteeseen Cebuun ja sen pääkaupunkiin Cebu Cityyn. Cebu City tunnetaan saarivaltion kakkoskaupunkina heti Manilan jälkeen, mutta yleisesti sitä pidetään paljon Manilaa siistimpänä, ei-niin-kaoottisena ja kuitenkin saman palvelutason tarjoavana metropolina. Allekirjoittaneet yhtyvät tähän luonnehdintaan sataprosenttisesti. Kahden Cebu päivän aikana ohjelmassa oli jälleen shoppailua, biletystä, mutta tällä kertaa myös hieman nähtävyyksiä. Kävimme mm. ottamassa pakollisia valokuvia kaupungin kupeessa sijaitsevalta Busay vuorelta sekä tutkailemassa maisemia viereisellä Mactan saarella. Mieleen jäi myös voitokas vierailu Waterfront -casinolla.

Nopeasti kului aika Filippiineillä ja jäljellä oli enää lento takaisin Luzon-saarelle Manilaan ja sieltä bussilla Angelesiin odottelemaan jatkolentoa ja uusia maisemia maailman suurimmassa saaristovaltiossa Indonesiassa. Haikeissa tunnelmissa hyvästelimme pätevät oppaamme Cebun ja Clarkin (Manila) kentillä. Filippiinit oli ehdottomasti positiivinen kokemus ja verrattuna esimerkiksi Thaimaahan turistirysiin se tarjoaa enemmän rauhaa ja vähintäänkin yhtä uskomattomat maisemat sekä ehkä vielä halvemman hintatason. Poikien seikkailu jatkuu siis Indonesiassa ja lisää tarinaa tapahtumista luvassa taas noin kuukauden kuluttua tai yleisön pyynnöstä mahdollisesti jo aiemmin.

Ps. Webalbumiin lisätty uusi upea ”Helmikuinen Hyypänjokilaakso” -värikuva-albumi.