Tuhansien saarien Filippiinit

Kauan on aikaa kulunut blogin viimeisestä päivityksestä ja paljon on myös ehtinyt asioita tapahtua. Joten nyt luvassa tyydytystä tuutin täydeltä kaikille kärsimättömille faneille, jotka eivät ole tuntuneet pikkuhousuissaan pysyvän.

Tammikuun puolivälin paikkeilla jätimme pilvettyneen Koh Phanganin tarkoituksena siirtyä kokemuksiemme perusteella varman auringon tarjoavalle Krabille, mistä metsästäjien lento Kuala Lumpuriin tapahtuisi muutamaa päivää myöhemmin. Lähtö Koh Phanganilta tapahtui vähintäänkin räväkästi. Nouto jo rakkaaksi käyneestä majoituksestamme, Coral Bungalowista klo: 7.00 johdatti unenpöpperöiset matkamiehet unohtumattomalle puolen tunnin lava-automatkalle kohti Thong Salan satamaa, kun kuskimme, oman elämänsä Tommi Mäkinen, ajoi syheröisiä vuoristoteitä kuin Sebastian Loeb konsanaan ottaen automobiilistaan 111,5 % irti. Määränpäässä vedimme syvään henkeä ja kiitimme kauniisti ”yläkertaa”. Lauttamatka Phangan-Surat Thani sujui tällä kertaa, tulomatkasta poiketen, enemmän ruotsinlaivatyyliin ja myös linja-automatka onnistui Krabin Ao Nangiin ilman suurempia ongelmia ainoastaan yhdellä ylimääräisellä vaihdolla ja lähes aikataulun mukaan, vain kaksi tuntia myöhässä. Mutta raskas matkanteko ei poikia haitannut sillä perillä odotti lämmin vastaanotto. Edelliskerran majoituksemme, Amorn Mansionin aina mukavat tädit olivat varanneet meille juuri kaksi huonetta ja highseasonista huolimatta löivät luottoasiakkailleen vielä mukavat alennukset päälle.

Ao Nangilla vierähti muutama päivä ilman stressiä rennosti rannalla rusketusta varastoon keräten, sillä tiesimmehän, että edessä olisi joitakin vilkkaita kaupunkipäiviä Kuala Lumpurissa ja Manilassa pilvenpiirtäjien varjoissa. Krabilta matka Kuala Lumpuriin tapahtui tuttuun tapaan luottoyhtiömme Air Asian punaisin siivin. Lentäminen Aasiassa varsinkaan edellä mainitulla yhtiöllä ei todellakaan ole kallista, lähestulkoon matka kuin matka taittuu 40–150 eurolla.

Kuala Lumpur tervehti reissareita lentokentän kuumuuden ja 1,5 tunnin ilmastoidun bussimatkan jälkeen rankkasateella. Onneksi löysimme aika helposti katon päämme päälle. Tällä kertaa reissumiesdirektiivit majoituksen suhteen eivät olleet kovin korkealla ja ykkösprioriteetti olikin halpa hinta. Tässä kuva poikamiesboxistamme, joka kustansi 15,5 euroa yöltä. Ainoan kokonaisen päivämme Kuala Lumpurissa käytimme maksimaalisen tehokkaasti. Herätys armeijatyylin klo: 0600, määränpäänä Petronas Twin Towers pikamarssina, varustus mallia erittäin kevyt, aseena ladattu kamera!! Aamureipastelun ja noin tunnin lippujonon jälkeen pääsimme ihailemaan Kuala Lumpuria lintuperspektiivistä maailman 3. korkeimmasta rakennuksesta (452m), 170 metrin korkeudella olevalta ilmasillalta. Tämän jälkeen hengasimme alapuolen ostarilla huvenneita vaatevarastojamme täydentäen loistavista ostosmahdollisuuksista hurmioituneina. Päivän viimeinen etappi oli kaupungin toinen näköalapaikka KL tower (421m, maailman 5. korkein torni), josta tarkkailimme ympäristöä vielä korkeammalta. Samalla pääsylipulla pääsimme tutustumaan pienimuotoiseen matelijapainotteiseen eläintarhaan, tekaistuun lumipuistoon ja formula 1 – simulaattoriin (eläimet kuvina Kaikenkarvaiset ystävät – albumissa). Tämän jälkeen taas muutamaa kokemusta rikkaammat matkamestarit suuntasivat takaisin hostellille paketoimaan päivän.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli siirtyminen tuhansien saarien maahan Filippiineille ja Manilaan viisumipidennyksiä hakemaan. Lähes olemattomien yöunien väsyttämät männeröt saapuivat neljän tunnin lennon jälkeen Clarkin (n. 60km Manilasta) kentälle puolen päivän aikoihin. Johtuen ajamattomista parran sängistä tai muuten vaan rähjäisistä olemuksista kiinnostuivat maahanmuuttoviranomaiset aikeistamme ja he halusivat varmistuksen maasta poistumiseemme tietyn ajan kuluessa. Täten jouduimme valvovien silmien alla tilaamaan paluulennot Kuala Lumpuriin 21 päivän sisällä. Parin tunnin takkuamisen jälkeen löysimme vihdoin tiemme Manilaan vievään bussiin ja hämärän jo koittaessa saavuimme määränpäähämme Malaten kaupunginosaan. Kaoottista Manilaa 1,3 päivää tarkkailtuamme, parin ostoskeskuksen jälkeen ja viisumipidennykset saatuamme huomasimme, ettei kaupungilla ollut enää juuri lisää tarjottavaa kadonneen auringon metsästäjille.

Muutaman päivän kaupunkizompailujemme jälkeen päätimme palata asiaan ja suuntana oli pääsaari Luzonin alapuolella sijaitseva Mindoro saari. Paikallisia liikennevälineitä bussia ja lauttaa käyttäen saavuimme ensimmäiseen kohteeseemme Sabangille, Puerto Galeran paratiisiin. Heti veneestä noustuamme törmäsimme kolmen iloisen mummon koplaan, joka tarjosi meille ihanteellista majoitusratkaisua, malliltaan 2h + tk, hintaan 14 euroa yöltä. Tartuimme tilaisuuteen ilomielin. Sabang tunnetaan Puerto Galeran sukellus- ja nightlife –mekkana, joten allekirjoittaneet sukelsivat tarmokkaasti jälkimmäiseen. Jos yksikään blogimme kannattajista on yhtään sukellushenkinen, voimme antaa varauksettoman suosituksemme Sabangille, sillä erilaisia sukelluksia tarjoavia tahoja kyseisestä paikasta löytyy kymmenittäin. Neljä pilvistä päivää uimarannattomalla Sabangilla riitti ja siirryimme hieman rauhallisempaan ympäristöön n. 15 kilometrin päähän valkohiekkaiselle White Beachille. Täällä onkin ehtinyt nyt jo melkein viikon verran vierähtämään aikaa töitä tehdessä, beach volleytä pelatessa ja rannalla makoillessa, eikä ainakaan vielä tunnu olevan kiire täältä pois. Valittamista ei löydy ainakaan sääolosuhteista, sillä aurinko on porottanut tasaisen tappavasti päivästä toiseen ja molempien reissareiden rusketusrajat alkavat pikkuhiljaa hahmottua.

Mindoroa pidetään pääsaari Luzonin läheisestä sijainnista huolimatta eräänä Filippiinien vähiten kehittyneimmistä saarista. Täällä rapakuntoiset tiet ovat arkipäivää ja sähkökatkokset viikonloppua. Sadekaudella tiet ovat kuuleman mukaan niin huonossa kunnossa, että ainut tapa liikkua Puerto Galeran alueella on vesiteitse (sadekausi: touko-loka). Autoja saarella ei ole liikaa ja ainut hyväkuntoinen tie on moottoritie saaren pääkaupunki Calapanin ja satamakaupunki Roxoksen välillä. Muuten maanteillä liikkuvatkin lähinnä jeepneyt ja tricyclet. Kaiken kaikkiaan Filippiinit mahtavilla maisemillaan, kirkkaan sinisillä vesillään ja ystävällisillä & hyvin englantia osaavilla asukkaillaan on jo ehtinyt antaa itsestään hyvin positiivisen kuvan. Manilaa emme infernaalisen liikenteen, suttuisen olemuksen ja liian suuren koon takia suosittele kenellekään ainakaan pitemmäksi aikaa. Positiivisen palautteen Manilan osalta annamme kuitenkin Manilan Bureau of immigrationin kauniille tytöille ja nopealle viisumipidennyksien käsittelylle. Eipä tässsä muuta tällä erää kuin mukavia talvipäiviä kaikille ja erityisesti isille!